Viitin tarina

Olen pieni tyttö. Asun Lahdessa. Tykkään niin vohvelikirjonnasta, vaaleanpunaisesta, ompelutaitoisesta isosiskosta, pulkkamäestä ja pyöräilystä. Kun palaan kotiin, vaihdan huoneessani järjestystä. Tuo tuoli tuohon ja tuo Barbie, se saa nyt vaihteeksi istua kirjapinon päällä. Kirjepostirasian laitan ikkunalaudalle ja niin, pyykit vien pyykkikoriin. Inhoan sotkua ja epäjärjestystä!

Kasvan ja vartun. Löydän kirpputorit ja ostelen milloin mitäkin sävyä – erityisesti kauniita kankaisia juttuja, vaatteita, verhoja, tyynyliinoja, kunhan niissä on täydellinen sävy ja mielellään kuviontia tai rakennetta. Niistä voi ommella kivoja juttuja. Monet hameet, mekot ja paidat leikkaan käytetyistä pussilakanoista. Lukemattomia sisustustyynyjä surauttelen aina olohuoneen piristykseksi.

Saan vuosien varrella neljä lasta yhdessä mieheni kanssa. Lastenvaatteiden valmistus sujuu näppärästi ja edullisesti – kirpputorilta löydetty kauniskankainen miestenpaita pesukoneeseen ja vau, siitä saa söpön mekon ja röyhelöhatun tyttärelle. Eniten ompelen edelleenkin mekkoja tyttärelleni ja itselleni.

Opiskelen tekstiilikäsityönopettajaksi. Työssäni ala-asteella opetan yhä uudelleen neulontaa ja ompelukoneen langoitusta. Vuodet kuluvat ja koen monta työuupumusta. En aina pärjää isojen ryhmien kanssa. Haluan kankaiden pariin ja etenkin kierrätyskankaiden, joita koulukäsityössä tuntui olevan hankala käyttää kun kaikki piti pystyä tilaamaan tukusta. Toki raahaan kierrätyksestä ja kotoa kankaita koulullekin. Kaipaan kovasti sisustuksen pariin.

Maaliskuussa 2020 alkaa koronapandemia. En pääsisi matkustamaan Kööpenhaminaan enkä edes Ruotsiin! Kuka tätä kestää? Ulkomaiset kirpputorit ovat taivaallisen hauskoja, sieltä voi löytää mitä vaan. Rasioita, kulhoja, lautasia, tyynynliinoja, mattoja, ruukkuja – kaikkea kotiin. Ystävät kehoittavat minua nyt toteuttamaan salaisen haaveeni, perustamaan oman puodin, jossa myytäisiin inspiroivia kodin tuotteita ja vaatteita meille, jotka emme pärjää ilman Tanskan ihanuuksia. Mieheni lukee lehdestä, että suomalaiset panostavat koteihinsa. Vuosia jatkunut mantrani ”entä jos teen konkurssin” kääntyy ajatukseksi: entä jos en tee. Etsin sisustusfirmoja Tanskasta ja Ruotsista ja saan solmittua yhteistyösopimuksia.

Löydän Yritys-Espoon uusyritysneuvojan, joka kannustaa ja rohkaisee ja uskoo liikeideaani. Juuri tällanen puoti täältä puuttuukin. Varsinkin maailman runsaan kangasmäärän uusiokäyttö ja vanhoista tekstiileistä uusien inspiroivien tuotteiden luominen ja myynti saa kehuja. Starttirahapäätöksen saatuani uskallamme solmia kuuden kuukauden vuokrasopimuksen Espoontorin pikkuruisesta liiketilasta. Kiertelen Etelä-Suomen kirpputoreja ennen puodin avaamista ja tuon jakkaroita ja tauluja sekä vanhoja astioita puodille. Löydän myös kivoja verhoja tyynyjä varten.

Nimeksi puodille meinaa ensin tulla Vintage Varpunen. Se on söpö nimi, muttei pelkästään Suomessa on tuhansia vintagefirmoja saati maailmalla yhteensä. Logoa piirrellessä tulee mieleen Viiti, Viitin mummola, mummoni joka rakasti kauniita kankaita ja jonka ompelema suuri tilkkutäkki on edelleen äidilläni. Viiti on pieni kylä Pohjanmaalla jossa äitini siis syntyi. Siitä tuli sopiva nimi firmalle.

Oman puodin pyöritys on monipuolista hommaa ja en ole pärjännyt yksin! Kuusi ihanaa ystävääni on tuurannut minua myyntityössä silloin tällöin. He ovat myös antaneet hyviä vinkkejä siitä, mitä nyt halutaan.

Asiakkaita on löytynyt ja monista olemme saaneet vakiokävijöitä. Uutta tavaraa saapuu viikottain ja kasvua on tapahtunut. Koronan vuoksi annetut rajoitukset ovat vähentäneet vain vähän Espoontorin kävijämääriä – ruokakaupan, postin, lemmikkieläintarvikemyymälän ja apteekin vieressä on hyvä liikepaikka. Ihmisten on pakko kulkea täällä. Verkkokauppa on ollut monien kauempana asuvien pyyntö ja tämä Viiti.fi verkkopuoti palvelee 24 tuntia vuorokaudessa! Olkaa niin hyvät ja valitkaa itsellenne jotakin piristävää verkkokaupastamme!

Pysykää Viitin matkassa mukana. Jos saamme bisneksen kasvamaan, mahdollisuudet hakea tanskalaiskirppisten antia kasvavat myös.